Polkuni politiikkaan
Juureni ovat vahvasti Vantaalla lähiössä. Synnyin Havukoskelle kultaisella 80-luvulla maalta kaupunkiin muuttaneiden vanhempien ensimmäiseksi lapseksi.
Lapsuuteni keskeisiä muistoja ovat uintiretket pyöräillen Kuusijärvelle, Rautkallion kentällä vietetyt tunnit luistimilla viipottaen ja suosikkikirjojen etsintä Koivukylän kirjastosta.
Kaupunkilaistyttö lähetettiin kesäisin maaseudulle Keski-Pohjanmaalle ennen vanhempien lomien alkua. Serkkuni protestoivat asuinalueensa profiloimista maaseuduksi, mutta vantaalaisen näkökulmasta maalla oltiin. Toin myös mukanani kaupunkilaisen villitykset kuten intohimoisen fanisuhteeni New Kids On the Blockiin. Serkkuni edelleen muistelevat eteisen naulakossa yksinään roikkuvaa NKOTB-lippistäni.
Nuo kesät ovat olleet minulle merkityksellisiä. Olisin menettänyt paljon, jos en olisi päässyt kokemaan maaseudun kesiä. Johtuneeko kokemuksistani, että Helsingin Sanomien vaalikone arvottaa minut maaseudun ja kaupungin välimaastoon.
Lapsuuttani leimasi lähiöelämän ja maaseutukesien lisäksi lama. Perheenikään ei siltä voinut välttyä. Äitini joutui työttömäksi, mikä oli kova takaisku korkean työmoraalin omaavalle ihmiselle. Lapsena asian laajuutta ja vakavuutta oli vaikea käsittää, mutta aikuisena on tullut monesti palattua lama-ajan muistoihin.
Politiikkaan liittyvistä muistoistani ensimmäisiä on se, kun isäni oli aktiivisesti mukana Kalevi Sorsan presidentinvaalikampanjassa. Lopputulos ei ollut toivotunlainen, mutta onneksi joitakin vuosia myöhemmin saatiin juhlia Tarja Halosen valintaa. Olin lukioikäisenä mukana vaalivalvojaisissa ja parhaiten tunnelman lisäksi tilaisuudesta jäi mieleen sen ajan superjulkkiksen Marco Bjurströmin juonnot.
Tarja Halosen valinnan aikaan olin jo SDP:n jäsen. Liityin heti, kun laki salli. Olen siis ollut jäsen jo yli 27 vuotta. Olisiko näin käynyt ilman perheestä tulevaa arvopohjaa? Vaikea sanoa, mutta toisaalta olen ollut aina jollakin tavalla oman tieni kulkija. Minulla on sisäsyntyisesti tarve toimia sen mukaan, mitä omatuntoni sanoo ja miten minulle tärkeimmät arvot ohjaavat. Ei siis olisi mahdollista, että liittyisin puolueeseen vain lähipiirin vaikutuksesta. SDP:n sanoma sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta on puhutellut minua aina.
Esimakua politiikasta sain yläkoulussa, kun pääsin Nuorten Parlamenttiin eduskuntaan edustaamaan kouluamme yhdessä parin muun oppilaan kanssa. Oli suuri kunnia istua salissa, jossa kansanedustajat tekevät työtään. Minulle valikoitui vantaalaisen Kimmo Kiljusen paikka. On ollut hauska sittemmin palata tähän muistoon, kun olen nyt aluevaltuutettuna saanut tehdä yhteistyötä Kimmo Kiljusen kanssa.
Toinen suuri kokemus oli valinta Vantaan ensimmäiseen nuorisovaltuustoon. Vuonna 2000 raivasimme nuorten tietä kaupungin päätöksentekoon. Näillekin vuosille liittyy muistoja, jotka jo nyt naurattavat. Olin ehdolla nuorisovaltuuston puheenjohtajaksi. Kävi kuitenkin niin, että muuan Antti Lindtman sai kanssani saman verran ääniä. Sääntöjen mukaan puheenjohtajuus ratkaistiin arvalla. Minulla ei ikinä ole ollut kummoinen arpaonni, joten arvata saattaa, miten kävi.
Luonnollisesti asetuin ehdolle varapuheenjohtajaksi. Kun joku asia alkaa mennä pieleen, se sitten menee pieleen. Vastaehdokkaani sai saman verran ääniä kanssani. Tilanne ratkaistiin, millä muullakaan, kuin arvalla. Näin ollen tulin valituksi 2. varapuheenjohtajaksi.
Aloittaessamme uraa uurtavaa työtä nuorisovaltuustossa, meillä oli iso budjetti ja vapaus hyödyntää sitä parhaaksi katsomallamme tavalla. Meillä ei kuitenkaan ollut suoraan asiaa kaupungin päätöksentekoon. Kun nyt vertaan tilannetta Vantaan nuorisovaltuustoon vuonna 2025, huomaan, että moni asia on edennyt. Tänä päivänä nuorisovaltuustolla on puhe- ja läsnäolo-oikeus useassa kaupungin päätöksentekoelimessä. Nuoret pääsevät aidosti kertomaan näkemyksiään ja vaikuttamaan. Olen todella ylpeä siitä, että Vantaalla tähän on panostettu.
Nuorisovaltuustotaival toi mukanaan uusia seikkailuja Nuoret Vaikuttajat ry:n hallituksessa ja myöhemmin sen varapuheenjohtajanakin. Nykyisin järjestö tunnetaan nimellä Suomen nuorisovaltuustojen liitto – NUVA ry.
Valtakunnallisen nuorten edunvalvontatyön jälkeen keskityin luokanopettajaopintojen loppuun saattamiseen ja opetustyöhön. Mukana rinnalla kyllä kulki luottamustehtävät Rekolan seurakunnan seurakuntaneuvoston ja Vantaan yhteisen kirkkovaltuuston jäsenenä. Tulin valituksi niihin kaikkiaan kolmena peräkkäisenä vaalikautena. Loppuaikoina toimin myös Helsingin hiippakuntavaltuustossakin. Siltä ajalta merkittävä muisto on piispa Eero Huovisen lämmin tapa kohdata kaikki ihmiset ja uskomaton nimimuisti.
Kirkolliset luottamustoimet jäivät taa, kun hyppäsin suureen tuntemattomaan. Lähdin koulutusvientihankkeeseen töihin Abu Dhabiin. Tiesin, että Vantaan kaupunki myöntää virkavapautta vuoden tai korkeintaan kaksi enkä halunnut irtisanoa erityisopettajan virkaani. Päätin siis viipyä reissulla korkeintaan kaksi vuotta, mutta viisi siinä meni. Sain oppia ja kokea niin paljon, että tämä kirjoitus ei riitä kaiken sen kertomiseen. Ehkä siitä joskus toiste lisää.
Palattuamme Suomeen perheeseemme saapui kaksi lasta reilun parin vuoden sisään. Olen aina kokenut vahvaa tahtoa puolustaa lapsen oikeuksia, koulutusta ja perheiden hyvinvointia. Muuttunut perhetilanne voimisti tunnetta. Siksi päätin syksyllä 2021 heittäytyä jälleen uuteen ja lähdin aluevaaliehdokkaaksi. Tuolla tiellä olen.
Joskus on kysytty, miksi en ole lähtenyt aiemmin ehdokkaaksi. Kysytty kyllä on useastikin kuntavaaleihin. Ehkä aika ei ole ollut aiemmin kypsä ja niin monta rautaa on nuorempana ollut tulessa, että on ollut parempi keskittyä valitsemiinsa asioihin. Olen aina ollut sitä mieltä, että mihin ryhtyy, se pitää hoitaa hyvin. Siihen sitoudun edelleen.
Ilman näitä kokemuksia en olisi se, joka nyt olen. Niinhän se on meillä kaikilla. Halusimme tai emme, kokemuksemme muovaavat meitä.
Serkkuni veikkasivat, että minusta tulisi isona joko poliitikko tai näyttelijä. Kummastakaan ei tullut päivätyöni, mutta kiitollisena ja innostuneena olen hoitanut luottamustehtäviäni. Olen saanut perehtyä meidän jokaisen arkeen vaikuttaviin asioihin ja edistää sitä, miten asiat tehdään reilummin.
Soile Eriksson 