Lapsena ja nuorena haaveilin kirjoittavani kirjan. Sittemmin olen ymmärtänyt elämän realiteetteja ja omia kykyjäni paremmin ja luopunut tuosta haaveesta. Sen sijaan olen jo jonkin aikaa pohtinut oman blogin perustamista.
Kulunut syksy on tarjonnut sekä työn että aluevaaliehdokkuuden myötä mitä inspiroivimpia tilanteita. Olen saanut vetää koulutuksia, kouluttautua itse, perehtyä oman alan viimeisimpiin tuuliin, soteuudistuksen kiemuroihin ja kuntalaisten huolenaiheisiin. Arki täyttyy mielenkiintoisista näkökulmista, itselle uusista oivalluksista ja epäkohdista, joihin ei malttaisi olla puuttumatta. Eikä näitä asioita haluaisi jättää vain oman pään sisään pyöriteltäviksi ja toisaalta kyllästyttää läheisiä jatkuvalla ajatustulvalla. Siispä oli aika istuttaa parempi puolisko läppärille nettisivuja luomaan ja ryhtyä itse työstämään ajatuksia kirjalliseen muotoon.
Jo ennen blogin perustamista tuli avattua sanainen arkku ja kirjoitettua Vantaan sanomiin. Mielipidekirjoitukseni julkaistiin sekä painetussa lehdessä (27.-28.11.2021) että lehden nettisivuilla. Kaikki ei vain mennyt kuin Strömsössä. Lähetin tekstin ja vasta sen jälkeen muistin, että tuleehan kirjoituksessa olla otsikkokin. Lähetin otsikon perässä. Se ei joko tavoittanut toimitusta tai sitten toimitus ei pitänyt sitä riittävän hyvänä, sillä lehdessä otsikko oli toisenlainen. ”Opiskeluhuoltohenkilöstöä tarvitaan ongelmien ennaltaehkäisyyn”. Oikein sopiva otsikko, vaikkei täysin omin sanoin. Ehkä jopa parempi kuin alkuperäinen.
Kun kirjoitukseni myöhemmin julkaistiin lehden nettisivulla, hämmästys oli monin verroin suurempi. ”Kouluihin tarvitaan lisää kuraattoreita, psykologeja ja terveydenhoitajia – muutoin lasten ongelmia ei voida ehkäistä alkuvaiheessa”. Enhän minä niin kirjoittanut. Kirjoitin kyllä siitä, kuinka opiskeluhuoltohenkilöstöä tarvitaan ja nimenomaan ennaltaehkäiseviin toimiin, mutta en mielestäni ihan noin yksioikoisesti. Sitä paitsi mihin toimituksen logiikalla on lääkärit tippuneet tuosta litaniasta??? Heitä jos keitä on yleensä kovin vähän arjessa saatavilla.
Summa summarum olen sitä mieltä, että opiskeluhuoltohenkilöstöä tarvitaan määrällisesti lisää ja joitakin ammattilaisia on kouluilla harvoin (jos ollenkaan ) tavoitettavissa. En ole kuitenkaan sitä mieltä, että opiskeluhuoltohenkilöstön määrä yksistään vaikuttaa siihen, voidaanko ongelmia ennaltaehkäistä. Silläkin on merkitystä, miten opiskeluhuoltotyötä tehdään ja mihin toimintoihin olemassa olevat resurssit suunnataan. Siksi mutkat suoraksi vetänyt otsikko netissä sai harmistumaan.
Soteuudistus on mahdollisuus tehdä asioita paremmin kuin ennen, jos niin vain halutaan. Toivon, että se koettaisiin myös opiskeluhuollon puolella tilaisuutena kehittää toimintamalleja siten, että painopiste olisi aidosti yhteisöllisessä ja ennaltaehkäisevässä työssä. Lisäksi on tärkeää, että uuteen rakenteeseen siirryttäessä työolot luodaan alusta asti sellaisiksi, että henkilöstö saadaan sitoutettua pysymään ja jopa hakeutumaan mielellään hyvinvointialueelle töihin. Se varmasti helpottaisi myös osaltaan ennaltaehkäisevien palveluiden tarjoamista.
Klikkiotsikoista riittäisi asiaa toiseenkin blogikirjoitukseen. Sen sijaan aion jatkossa keskittyä niihin oivalluksiin, jotka saavat itseni innostumaan sekä niihin hyvinvoinnin rakentamisen teemoihin, jotka koen tärkeiksi. Toivottavasti ne innostavat ja puhuttelevat teitäkin!
Mielipidekirjoitukseeni pääset tästä.
Soile Eriksson 
Vastaa