Kukaan ei saa pudota yhteiskunnan verkon läpi 

Arvioiden mukaan vuosittain yli 4000 yläkouluikäistä nuorta ei käy koulussa. Tieto on huolestuttava, koska kyseessä on arvio. Lisäksi säännölliset koulupoissaolot ovat arkipäivää myös alakoulujen puolella. Todellinen kouluakäymättömien määrä koko perusopetuksessa lienee siis huomattavasti suurempi.  

Suomessa ei ole koulupakkoa, miksi siis pitäisi olla huolissaan kouluakäymättömistä lapsista ja nuorista? Koulutus on paras keino ehkäistä yhteiskunnasta syrjäytymistä. Siksi on tärkeää pitää kaikki lapset ja nuoret kiinni koulunkäynnissä. Jokaisen nuoren tulisi saada perusaste suoritetuksi, sillä ilman sitä he ovat työllistymisen suhteen heikoimmassa asemassa. Tiedossa on myös se, että toisen asteen tutkinnon suorittaminen pienentää edelleen syrjäytymisriskiä ja parantaa työllistymismahdollisuuksia. 

Koulunkäyntiin sitouttaminen on koko kouluyhteisön ja huoltajien yhteinen tehtävä. Kouluissa tulee seurata oppilaan poissaoloja, puuttua niihin nopeasti ja käynnistää tarpeelliset tukitoimet tilanteen niin vaatiessa. Poissaolojen syntymistä ehkäisee se, että koulussa on fyysisesti, psyykkisesi, sosiaalisesti ja pedagogisesti turvallinen olla sekä kaiken kaikkiaan hyvinvointia tukeva toimintakulttuuri. Siihen tulee koko opetus- ja opiskeluhuoltohenkilöstön sitoutua ja omalla toiminnallaan sitä edistää.  

Koulupoissaolojen taustalla on usein psyykkisiä syitä kuten ahdistus tai masennus. Tällaisissa tilanteissa sekä lapsi/nuori että perhe saattavat tarvita monipuolista tukea. Pedagogisen ja opiskeluhuollollisen tuen lisäksi apua saatetaan tarvita esimerkiksi erikoissairaanhoidosta tai sosiaalitoimesta. Ideaalitilanteessa lapsen tai nuoren oireilu huomataan varhain ja siihen riittää perustason palvelu. Mikäli perustason palvelua ei saa ajoissa, ongelmat kasvavat ja monimutkaistuvat. 

Viime vuosina koulupoissaoloihin on alettu kiinnittää enemmän huomiota. Valtakunnallisesti on käynnissä sitouttavan kouluyhteisötyön pilotointi, jonka tehtävänä on muun muassa kehittää sekä opetuksen että yhteisöllisen oppilashuollon käytänteitä kouluyhteisöön kiinnittymisen tueksi. Tarkoitus on myös kehittää joustavia ja nopeita palveluihin ohjautumisen prosesseja. Pilotointien avulla on tarkoitus kehittää valtakunnallinen toimintamalli, joka tullee edellyttämään kirjauksia lainsäädäntöön ja perusopetuksen opetussuunnitelmaan. 

Koulupoissaolojen ja kouluakäymättömyyden haasteet siis tunnistetaan ja niiden estämiseksi tehdään töitä monella tasolla. Näin pitää ollakin, sillä laajemmin ajateltuna lasten ja nuorten koulunkäynnin turvaaminen ei ole vain koulun ja huoltajien tehtävä, vaan se on koko yhteiskuntamme yhteinen tehtävä. Haluammehan me hyvinvoivia ja työllistyviä aikuisia lapsistamme ja nuoristamme. Meidän aikuisten on siis huolehdittava siitä, että lasten, nuorten ja perheiden palvelut toimivat ja että niitä saa oikea-aikaisesti.  

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: