Ehdokkaasta valtuutetuksi – ajatuksia matkasta 

Tätä kirjoittaessani on kulunut noin viikko aluevaaleista. Haluan sydämellisesti kiittää kaikkia minua äänestäneitä siitä suuresta luottamuksesta, jonka minulle olette osoittaneet. Lisäksi haluan kiittää kaikkia kampanjaani tavalla tai toisella osallistuneita. Olen saanut apua mm. esitteiden jakamiseen, sosiaalisen median julkaisuiden tekemiseen ja levittämiseen, kotisivujen rakentamiseen, podcastin tekemiseen jne. Lisäksi jokainen saamani tsemppausviesti antoi uutta potkua kampanjointiin. Myös tuloksen selviämisen jälkeen saamani viestit ovat ilahduttaneet minua suuresti. Tärkeä tuki on tietenkin ollut oma puoliso, joka on jaksanut auttaa ja kannustaa, vaikka hänellä useat illat ja viikonloput ovat menneet huolehtiessa yksin kahdesta pienestä ja aktiivisesta lapsesta. 

Olo on yhtä aikaa kiitollinen ja hämmentynyt, innostunut ja jännittynyt. Odotan kovasti sitä, että pääsemme valtuutettuina tositoimiin. Sitä kohti ollaankin kovaa vauhtia menossa. Olen virittäyttynyt perehtymällä mm. uunituoreeseen Valtioneuvoston kanslian julkaisuun ”Lapsivaikutusten arvioinnilla parempia päätöksiä – Lapsivaikutusten arviointi, lapsibudjetointi sekä lapset ja nuoret tiedontuottajina hyvinvointialueella: Ohjeistus hyvinvointialueiden päättäjille, nuorisovaltuustoille ja viranhaltijoille”. Tämä teos tulisi jokaisen aluevaltuuten lukea ja muistaa päätöksenteossa. Oma ryhmäni piti jo ensimmäisen kokouksensa järjestäytymisen merkeissä tänään. Valtuutettujen perehdytys alkaa reilun viikon päästä ja helmi-maaliskuulle on jo kalenteroitu useita koulutuksia ja kokouksia. Tiedostan innokkuuteni keskellä myös sen, että valtuutetun työ ei tule olemaan pelkästään innostavaa ja kiehtovaa. Matkan varrelle tulee varmasti monenlaisia haasteita, joiden ratkaiseminen ei ole yksinkertaista eikä aina oman mielen mukaista. 

Syvällisemmän vaalianalyysin paikka lienee hieman myöhemmin, mutta jonkinlaisen ensiyhteenvedon tekeminen ensimmäisestä omasta kampanjasta houkuttelee tehdä. Päällimmäisinä itse tuloksen lisäksi mielessä on turuilla ja toreilla käydyt keskustelut elävästä elämästä, ne huolet ja pelot, joita ihmisillä on läheisistään ja palveluiden tulevaisuudesta sekä upeat uudet tuttavuudet, jotka ovat elämääni tupsahtaneet tavalla tai toisella. On ollut hienoa huomata, kuinka samat aatteet yhdistävät ihmisiä ja saa pyyteettömästi tekemään vaalityötä ehdokkaiden eteen. On myös ollut ilo tutustua muihin ehdokkaisiin ja pohtia yhdessä vaalityön etenemistä. 

Aloitin vaaleihin valmistautumisen siten, että syksyn aikana perehdyin mahdollisimman paljon tarjolla olleeseen tietoon sote-uudistuksesta. Tätä täydensi hyvin se, että puolue järjesti useita etäkoulutustilaisuuksia, joihin lähes kaikkiin osallistuin. Aiheet vaihtelivat kampanjoinnista HUS:in toimintaan, pelastuspalveluiden tilanteesta hyvinvointialueiden rahoitukseen ja kaikkeen siltä väliltä. 

Minulle oli alusta asti selvää, miksi lähdin mukaan ehdokkaaksi, joten omien keskeisten teemojen jäsentäminen oli helppoa. Opin kuitenkin sen, että omien ajatusten muuttaminen sellaiseen muotoon, että ne olisivat muillekin yhtä selviä, ei ole niin yksinkertaista. Blogin kirjoittaminen auttoi kuitenkin asiaa. Kun sain kirjoittaa itselleni tärkeistä asioista, oli niiden kautta helpompi tiivistää ajatuksia mainosmaiseen muotoon. Ajatustyöhön, kirjoittamiseen ja markkinointiin käytettyä aikaa ei tullut seurattua, mutta lähes joka ilta pysähdyin niiden äärelle vähintäänkin niin, että keskustelin niistä ystävän tai puolison kanssa.  

Useasti tuli harmiteltua vaalien ajankohtaa, mutta jouluherkkujen sulattelun kannalta ajoitus oli juuri oikea. Jalkapatikalla tammikuun alusta asti kiersin Koivukylän suuraluetta illat ja viikonloput luukuttaen esitteitä mahdollisimman kattavasti. Jollakin jännällä tavalla sekin oli mukavaa puuhaa lumi- ja räntäsateista huolimatta. Saihan siinä liikuntaa ja ulkoilua urakalla sekä samalla tuuletettua omia ajatuksia. 

Kokonaisuutena kokemus ehdokkuudesta on ollut innostava ja opettavainen, vaikka myös ajoittain raskastakin työn ja perhe-elämän ohella. Näin jälkikäteen huomaan, että vahvuuteni, joka on samalla myös heikkouteni, pääsi valloilleen jälleen kerran.  Vähemmälläkin täydellisyyden tavoittelulla olisi voinut tehdä hyvän kampanjan, mutta olin niin sataprosenttisesti lähtenyt vaalityöhön, että ihan hyvä ei riittänyt minulle itselleni. Halusin, että ei jää jossiteltavaa jälkikäteen. 

Jos joskus vielä olen ehdolla vaaleissa, on tästä ensimmäisestä kokemuksesta monta käytännön vinkkiä ja ajatusta opiksi vietäväksi seuraavaan kampanjaan. Onneksi sitä ei kuitenkaan tarvitse vielä pitkään aikaan miettiä. Ensin on aika toipua tästä vaalihumusta ja ryhtyä töihin toimivien ja ennaltaehkäisevien palveluiden puolesta meidän kaikkien vantaalaisten ja keravalaisten yhteiseksi hyväksi. 

Kiittäen,  

Soile 

P.S. Minuun voi olla yhteydessä esimerkiksi sähköpostitse eriksson@soile.blog tai sosiaalisen median (FB, Twitter) kautta.  

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: