Soile Eriksson

Inkluusiosta sekä oppimisen ja koulunkäynnin tuesta

Inkluusio ja sen moninaiset toteutustavat saivat mediassa runsaasti huomiota alkusyksystä. Harmillisen usein keskustelu kuitenkin typistyi kiistaksi opetuksenjärjestämisen paikasta: erityisluokka vai yleisopetuksen ryhmä. Inkluusiossa on onneksi kyse paljon muustakin. Ansiokkaasti osa asiantuntijoista toi esiin muitakin näkökulmia kuten sen, että eihän inkluusio edes meillä täysin toteudu ja sen, kuinka useissa esimerkeissä kuvataan epäonnistunutta oppimisen tukea ei inkluusiota. 

Yksi merkittävä tekijä inkluusiokeskusteluissa on se, että meillä jokaisella on oma tapamme määritellä inkluusiota. Emme välttämättä puhu lainkaan samasta asiasta keskenämme tai takerrumme yksittäiseen asiaan kuten vaikkapa resursointiin, jolloin inkluusio aatteena ja ajatusmallina jää taustalle. Keskustelua ja yhteistä määrittelyä tarvitaan. 

Itselleni inkluusio on kaikkien oppilaiden oppimisen ja koulunkäynnin mahdollistamista omassa lähiympäristössään, syrjivien rakenteiden  ja osallistumisen esteiden puuttumista. On selvää, että käytännössä inkluusio toteuttaminen edellyttää riittävää ja oikea-aikaista tukea, mutta se edellyttää myös asenne-esteettömyyttä sekä koulun aikuisten osaamisen ja yhteistyön lisäämistä.

Tänään on julkaistu Oikeus oppia – Oppimisen tuen, lapsen tuen ja inkluusion edistämistoimia varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja perusopetuksessa valmistelevan työryhmän loppuraportti. Työryhmän tehtävänä on ollut valmistella kehittämisehdotuksia varhaiskasvatukseen sekä esi- ja perusopetukseen. Toiminta on osa nykyistä hallitusohjelmaa, jolla on pyritty kehittämään varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tasa-arvoa ja laatua. 

Loppuraportissa on pitkä lista kehittämisehdotuksia. Ensimmäisenä listassa on ehdotus ”Selkiytetään inkluusion käsitettä ja toimeenpanoa varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja perusopetuksessa” ja ”Vahvistetaan inklusiivisuutta esi- ja perusopetuksen lainsäädännössä.” 

Varhaiskasvatuksessa on elokuun alusta astunut voimaan uusi varhaiskasvatuslaki ja siten uudet varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, joissa määritellään lapsen tuki uudella tavalla inklusiivisten periaatteiden mukaisesti. Siihen peilaten ei ole yllättävää, että inkluusion vahvistaminen esi- ja perusopetuksessa nousi esiin tässä loppuraportissa.

Ennen kuin kukaan ehtii huolestuaa siitä, millä voimavaroilla inkluusiota toteutetaan kouluissa ja miten, on hyvä tietää, että loppuraportissa ehdotetaan mm. myös seuraavia asioita: ”Vahvistetaan varhaista tukea ja ennaltaehkäiseviä pedagogisia käytäntöjä”, ”Vahvistetaan monialaisen yhteistyön rakenteita”, ”Vahvistetaan lapsen ja oppilaan tuen saantia ja varmistetaan sen jatkuvuus siirtymissä”, ”Vahvistetaan tukeen liittyvää osaamista ja tuen vaikuttavuutta”, ”Vahvistetaan tuen ja inkluusion johtamista”. 

Kaikki näistä ehdotuksista sisältävät joukon yksittäisiä konkreettisiakin ehdotuksia, jotka ovat varmasti tervetulleita toimia opettajien ja kasvattajien silmissä. Esimerkiksi joukossa on selkeä ehdotus siitä, että pedagogisia asiakirjoja pitäisi yksinkertaistaa, sairaalaopetuksen konsultatiivista palvelua pitäisi edistää ja vaativan konsultaation vakiinnuttamista selvittää, täydennyskoulutusta tarvitaan jne.

Koko loppuraportti lukuisine kehittämisehdotuksineen on luettavissa osoitteessa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164421. Harmillisesti näitä ehdotuksia ei enää nykyinen hallitus ehdi työstää käytäntöön, vaan ehdotukset jäävät odottamaan seuraavaa hallitusohjelmaa. On siis merkityksellistä, että saamme koulutusmyönteisen hallituksen, joka ei näe sivistykseen panostamista kulueränä. 

Inkluusio ja oppimisen tuki edellyttää jatkuvaa kehittämistä. Sitä hetkeä ei tule, että voisimme tiputtaa hanskat ja sanoa kaiken olevan valmista. Kehittämisen lisäksi tarvitaan toki ne paljon puhutut resurssit, joilla inkluusio ja tuki järjestetään aidosti toimivaksi.

Inkluusiokeskusteluakin voisi laajentaa koulumaailman ulkopuolelle ja viedä syvemmälle: Miten toteutamme inkluusiota koko yhteiskunnassamme? Miten varmistamme sen, että yhdenvertaisuus ja osallisuus toteutuvat palveluissa, työelämässä, harrastuksissa jne.? 

Alkuperäinen kuva: Aleksi Murtojärvi